Autoilu Kroatiassa

Muista aina, liikenteessä, 
monta vaaraa ompi eessä. 
Siksi valpas, aina mieli, 
se on turva verraton. 

Tuo vanha lasten liikennelaulu on toki aina ajankohtainen oli sitten kyse mistä liikenteestä hyvänsä, mutta tänään aiheena on autoilu Kroatiassa ja siihen laulun sanat passaavat mitä parhaiten. 

Ajatukseni tässä tämän päivän epistolassa on se, että moni Kroatiaan matkaava kenties mielellään tutustuu maahan hieman sitä majoituskohteen välitöntä ympäristöä laajemminkin. Ja silloin erinomainen vaihtoehto on vuokrata auto alle. Suosittelen tätä lämpimästi, homma hoituu edullisesti ja vuokra-autofirmoja on paljon. Autoretkeily antaa ihan uutta näkökulmaa Kroatiaan ja sen monimuotoiseen maisemaan. 

Jotta kaikki sujuisi mukavasti, olen tähän nyt koonnut muutaman keskeisimmän seikan, jotka toki pätevät niin Suomessa kuin varmaan monessa muussakin maassa, mutta jotka oman autoilukokemukseni mukaan korostuvat Kroatiassa. 

* Ajokortti. Suomalainen ajokortti kelpaa ja se tulee olla ajossa mukana. Jos poliisi syystä tai toisesta pysäyttää ja kortti olikin siellä toisten shortsien taskussa, voi edessä olla hitusen hankalampi keskustelu. 

* Auton koko. Kun valitsette siitä vuokrafirman valikoimasta menopeliänne, niin suosittelen ottamaan ennemmin sieltä pienemmästä kuin suuremmasta päästä. Etenkin pikkukylissä tai isompienkin taajamien sivukujilla kadut ovat kapeita, niillä ei useinkaan mahdu kaksi autoa ohittamaan toisiaan vaan kohtaustilanteessa toinen peruuttaa kunnes kohdalle osuu hieman leveämpi paikka. Luonnollisesti, mitä isommat autot, sitä vaikeampaa. Siten ihan niillä kaksikaistaisillakin teillä tilaa on kovin rajallisesti, ison tankkiauton tullessa vastaan voi käydä väylä ahtaaksi. Ja se tankkiauto tulee todennäköisesti vielä aika kovaa, eikä välttämättä täysin omalla kaistallaan. 

* Parkkipaikat. Auton koko vaikuttaa myös sen parkkeeraamiseen. Parkkipaikkojen löytäminen voi toisinaan muistuttaa aloittelevien suunnistajien epätoivoista haahuilua jossain lähialueella olevan rastin löytämiseksi. Tässä jossain se ehkä on, mutta missä? Mitä isompi auto, sitä vaikeampaa tämäkin. Parkkeeraus on välillä selvästi varsin luovaa touhua, paikallisten mielestä voi auton käytännössä pysäyttää ainakin toviksi mihin vain kunhan vain laittaa hätävilkut päälle. Leipomossa vierailu nyt ainakin onnistuu tällä menetelmällä ihan sujuvasti. Suosittelen lämpimästi olemaan kuitenkin kohtuullisen varma valitun parkkipaikan sopivuudesta, sillä Kroatiassa et palatessa löydä pysäköintivirhemaksua pyyhkijän alta, et nimittäin löydä koko autoa. Se on hinattu pois. Sitten pitääkin selvitellä mihin ja miten sen saa sieltä pois. Ei muuten ole kiva tilanne etenkään, kun aurinko porottaa, kaikki ovat kaupunkikävelyn jälkeen väsyneitä ja auto on kadonnut. 

Meillä kerran oli jo hinausauto tullut paikalle ja hihnat oli kiinni autossa, ehdimme siis paikalle juurikin sillä kuuluisalla viimeisellä hetkellä. Selvisimme 400 kunan maksamisella, 250 heti paikalla ja 150 myöhemmin postissa saamamme maksulapun avulla. Valitsemamme parkkipaikka oli muuten ihan ok, mutta auto oli paikkaan liian iso. Perä jäi ajokaistan puolella eli ylitti sen valkoisen reunaviivan. Kannattaa mieluummin käyttää muutama minuutti enemmän sen hyvän paikan etsimiseen ja varmistaa näin auton löytyminen siitä samasta paikasta. Tämä pätee etenkin kaupunkialueella. 

* Nuolivalot. Suomessa sitä on tottunut, että vihreän nuolivalon palaessa ei tarvitse väistellä muualta tulevia. Kroatiassa kannattaa asia tarkistaa, osassa risteyksissä vihreä nuolivalo tarkoittaa lähinnä samaa muin Suomessa oikealle käännyttäessä kolmion takaa tuleminen. Eli sieltä vasemmalta saattaa kyllä joku tulla ihan luvan kanssa. Saat siis mennä, mutta väistää pitää. 

* Mutkat. Jos mutkasta varoitetaan liikennemerkillä tai siellä kaarteessa näkyvät ne mutkan suuntaan osoittavat sakarat, niin hidasta. Oikeasti. Se on todennäköisesti jyrkkä käänne. Etenkin rantaviivaa myötäilevät tiet ovat käytännössä yhtä mutkaa, mutta myös sisämään pienemmillä teillä saa rattia kääntää välillä ihan täydet 180 astetta ja tuntea G-voimat kyljissään. Lisäksi mutkat ovat usein täysin pimeitä, eli et näe yhtään jyrkan mutkan taakse, ainoastaan muutamat metrit edessäsi. Ole oikeasti valmis pysähtymään näkyvillä olevalla tieosuudella, sillä siellä mutkan takana voi olla vastassa oikeastaan mitä vaan. Koska pientareita ei käytännössä yleensä ole, ovat kaikki tien käyttäjät siinä kaistalla. Kymmenen hengen maantiepyöräilijäryhmä. Paikallisten mummojen tai pappojen kokoontuminen. 5 km/h etenevä traktori tai kaivinkone. Ruuhkasta tai tietyöstä johtuvan autojonon viimeinen osallistuja. Kaikki nämä ovat jo osuneet kohdalleni. Paikalliset ajavat toisinaan todella kovaa, he tuntevat tien ja tietävät miten kovaa mihinkin mutkaan voi ajaa. Mutta mutkan taakse eivät hekään nää ja sitten aina välillä rysähtää. 

Maisemat ovat usein sitä kuuluisaa postikorttimateriaalia. 

* Maisemat. Reitille osuu varmasti monia todella upeita näkymiä. Siis todella. On turkoosia merta, ihania rantakyliä, vuoria, laaksoja ja viinitiloja. Ne ovat vaarallisia. Nimittäin jos kuski alkaa niitä ihmettelemään. Silloin katse luonnollisesti erkanee tiestä ja muusta liikenteestä. Ja se on huono juttu se. Valitettavasti se kuskiksi valittu joutuu hieman luopumaan ihastelusta ja keskittymään varsinaiseen tehtäväänsä. On siis kiva, jos kuskia voisi välillä vaihtaa ja näin kaikki pääsisivät vuorollaan nauttimaan ikkunanäkymistä täysillä. Toinen hyvä idea on ihan yksinkertaisesti pysähtyä. Kun muu joukko huokaa ihastuksesta, voi kuljettaja pyrkiä hallitusti pysäyttämään auton muuta liikennettä vaarantamatta ja näin kaikki voivat nousta ulos ja räpsiä hienoja lomamuistoja. Kapeillakin teillä on varsin tiuhaan pysähtymispaikkoja etenkin hienojen näkymien kohdalla, rantareiteillä niitä on luonnollisesti etenkin siellä rannan puoleisella reunalla. 

* Aikataulu. Pyrkikää olemaan ilman sitä. Kiire ei ole hyvä juttu lomalla eikä etenkään liikenteessä. Etenkin kovan lomasesongin aikana liikenne voi olla tosi ruuhkaista ja siten hidasta. Varatkaa aikaa ja hyvää mieltä, tarvittaessa muuttakaa vähän suunnitelmaa ja pysähtykääkin eri kylässä kuin alunperin oli tarkoitus. Jos jumitutte ruuhkaan, ihmetelkää sitä ympärillä näkyvää maisemaa tarkemmin, bongatkaa tienvarren kukkia tai katselkaa miten muissa autoissa reagoidaan tilanteeseen. Kyllä se matka siitä sitten taas jatkuu, ennemmin tai myöhemmin. 

* Moottoritiet. Kroatiassa moottoritiet ovat hyväkuntoisia, niillä ei ole suuremmin ruuhkia ainakaan sesongin ulkopuolella ja niillä pätee 130km/h nopeusrajoitus, joka vaikuttaa olevan lähinnä ohjeellinen liki kaikkien tykittäessä huomattavasti kovempaa. Moottoritiet ovat myös maksullisia. Paikallisille ne ovat kalliita, eikä niitä siksi juurikaan käytetä. Esimerkiksi moottoritieosuus Split - Dubrovnik maksaa tällä hetkellä 50 kn, eli vajaat 7 euroa. Ajettaessa moottoritielle otetaan automaatista lipuke ja ajettaessa ulos se annetaan kopissa istuvalle virkailijalle jolle matka sitten maksetaan. Maksu riippuu siis ajetusta matkasta ja sen voi kätevästi hoitaa kortilla tai käteisellä. Paikallisilla on autoissaan erilliset elektroniset maksulaitteet ja niitä käyttäville on maksupisteillä omat kaistansa. 

Dubrovnikin vanha kaupunki etelään johtavalta tieltä nähtynä.

* Split - Dubrovnik. Tämä on mukava reitti. Lähdet sitten kummasta kaupungista vain, voin suositella parin päivän retkeä niin, että yöpyy jomman kumman kaupungin läheisyydessä. Vaikkei matka kilometreissä ole pitkä, kestää se helposti 4-5 tuntiakin ruuhkista riippuen. Toiseen suuntaan voi mennä mutkaista ja siis hitaampaa mutta todella kaunista rantareittiä, toiseen suuntaan nopeampaa ja ihan mahtavia maisemia tarjoavaa moottoritietä. Mutta muista ottaa passi mukaan! Matkalla käydään lyhyen matkaa Bosnia-Hertsegovinan alueella ja siis EU:n ulkopuolella. Tämä voi tuntua oudolta, kun ollaan kuitenkin menossa saman maan kaupungista toiseen joten se passi saattaa unohtua. Se on kuitenkin oltava jokaisella rajan ylittävällä. Rajanylityspaikat ruuhkautuvat helposti, joten varaudu jonottamaan. Jos auton tankkaaminen on ajankohtaista, kannattaa se tehdä siinä rajojen välillä. polttoaine on hieman edullisempaa Bosnia-Hertsegovinassa kuin Kroatiassa. 

* Huoltoasemat. Äskeisestä kohdasta luontevasti tankkaamiseen yleensä. Huoltoasemia on kohtuullisen tiheästi, mutta ei kannata ihan päästää tankkia höyryille asti sillä erityisesti pienemmillä teillä niitä ei kuitenkaan ole joka mutkan takana. Homma hoituu niin, että ensin tankataan, sitten siirtämättä autoa käydään maksamassa sisällä. Muista katsoa, mikä oli käyttämäsi mittarin numero. Toisissa paikoissa on oikein palvelutankkaus, eli sanot vain luoksesi saapuvalle apurille paljonko tankataan (yleensä kai tankki täyteen ) ja annetaan hänen hoitaa homma. Sitten maksamaan. Tähän asti olen pärjännyt huoltoasemilla oikein hyvin englannilla. Erityisesti moottoriteiden huoltoasemat on hyvin varustettuja kahviloineen ja vessoineen. 

* Vilkun käyttö. Kaistojen vaihdot tapahtuvat usein aika rempseästi ilman mitään suuntamerkkejä, käännyttäessä vilkku ehkä laitetaan päälle, tosin vasta siinä kohtaa kun rattia jo käännetään ja jarrua painetaan. Eli tässä yksi syy lisää olla erityisen tarkkana, kanssa-autoilijasi eivät välttämättä paljon varoittele aikeistaan. Pyri sinä itse tekemään toisin, niin minäkin pyrin. 

* Poliisi. Poliisi valvoo aika runsaasti nopeuksia pienilläkin teillä. Paitsi siellä moottoritiellä en ole koskaan nähnyt ainuttakaan ratsiaa. Jos vastaantulevat autot vilkuttelevat valojaan, on kyseessä yleensä varoitus edessä olevasta valvontatiimistä. Usein sitten huomaatkin vaalean auton jossain tien sivussa. Suosittelen nautimaan nähtävyyksistä ja ajelemaan ihan rauhallisesti. Mihinkäs sitä lomalla olisi kiire! 

* Alkoholi. Valitettavasti Kroatiassa on tiellä etenkin iltaisin ihan liikaa enemmän tai vähemmän nauttineita autoilijoita. Tuntuu olevan yleisesti hyväksyttävää nauttia aterialla puoli pulloa viiniä ja digestiiviksi vielä lasi tai pari rakia ja hypätä sitten rattiin. Promilleraja on sama puolikas kuin Suomessakin, mutta sen noudattamisen kulttuuri onkin sitten se haaste. Alkoholista johtuvia onnettomuuksia tapahtuu paljon, joten jos olet itse liikenteessä (tietenkin selvin päin) niin huomioi myös tämä riski. Ajamalla itse varovasti annat itselleni enemmän reagointiaikaa.

* Pimeällä ajaminen. Kroatiassa tulee kesälläkin pimeä ysin paikkeilla ja se on sitten tosi pimeää eikä mitään kesäyön hämärää. Koska niitä pientareita ei yleensä ole, jalankulkijat ovat pakotettuja etenemään ajokaistalla, musta on valitettavan suosittu vaateväri ja heijastimat täysin tuntematon väline. Sitä tummaa hahmoa voi olla kovin vaikea erottaa etenkin, jos oma vauhti on kova. Lisäksi liikkeellä on villisikoja, kissoja ja koiria. Ajovalot kannattaa siis pitää kirkkaina ja vaikka ajopäivä olisi jo ollut pitkä ja se majapaikka lähellä, pitää vielä jaksaa pinnistellä tarkkaavaisuuden kanssa. 

* Muut turistit. Kesällä liikkeellä on paljon turisteja, jotka eivät ihan tiedä mihin ovat menossa, hidastavat yllättäen nähdessään jotain hienoa ja lisäävät liikennettä roimasti. Sitten on ne paikalliset, joita kaikki tämä saattaa vähän ärsyttää. Itse olen nyt sitten jotain tältä väliltä. Jos ajelen hitaasti etsiessäni jotain tai muuten vaan ajelusta nauttien, päästän usein taakseni kiilautuneet kiireisemmät ohitseni suosiolla koukkaamalla vaikkapa bussipysäkille. Tai jos he lähtevät ohittamaan, en ainakaan kiristä omaa vauhtiani vaan saatan hieman nostaa kaasujalkaa nopeuttaakseni ohitusta etenkin jos edessä oleva vapaa tien pätkä näyttää lyhyeltä. Letkassa ajettaessa ei ohittamisesta ole hyötyä ja etäisyydet edellä menevään kannattaa pitää turvallisina. Koskaan ei tiedä, milloin siellä edessä isketään jarrupoljin pohjaan joko edessä olevan tapahtuman tai äkillisen sivulle kääntymisen johdosta. 

Tuossa nyt siis joitain juttuja. Kaiken kaikkiaan liikenteessä pärjää hyvin kun pysyy tarkkaavaisena eikä stressaa liikaa vaikka matkaan tulisikin pari muuttujaa. Jos ajat harhaan, voit löytää jotain muuta ja sitten etsiä oikean reitin uudelleen. Tarjolla on loistavia päiväretkikohteita niin rannikolla kuin sisämaassakin, esimerkiksi pittoreskit pikkukylät, kansallispuistot ja viinitilat. Siis turvavyöt kiinni, vettä mukaan ja menoksi!