Ovatpas hassuja, jonossa kulkevia toukkia. Siinä niitä meni kivimuuria pitkin reilun parin metrin letka, kolmen - neljän sentin mittaisia paksuja karvaisia toukkia. Ihan kiinni toisissaan muodostaen kuin yhden ainoan eliön. Muistin jostain lukeneeni, että noista kun muodostaa ympyrän, niin pyörivät siinä sitten kuin ylipitkässä karusellisessiossa sokeasti edellä menijää seuraten.
Otukset ovat isokulkuekehrääjän toukkia. Ne ovat kasvaneet pinjamännyissä jopa parikymmentä senttiä halkaisijaltaan olevissa seittipesissä, joita täällä näkee männyissä paljon. Meilläkin on tuossa pihamännyssä muutama. Nyt helmi-huhtikuussa ne jättävät lastentarhansa puissa ja kerääntyvät suuriksi vaeltaviksi joukoiksi lähtiessään etsimään sopivia paikkoja koteloitumiseen. Hassuja, mutta vaarallisia. Toukat ovat karvoituksen peittämiä, mutta pehmeältä näyttävä karvapeite muodostuu itseasiassa pienen pienistä terävistä poltinkarvoista, joiden erittämä myrkky on vaarallista niin ihmisille kuin eläimillekin. Ne aiheuttavat ikäviä ihoreaktioita, hengitysoireita tai esimerkiksi silmien oireita. Poltinkarvat irtoavat toukasta helposti mikäli se kokee itsensä uhatuksi ja lentävät ilmassa aiheuttaen oireita vaikkei itse otukseen edes koskisikaan. Pahimmassa hädässä toukka irrottaa kokonaisia karvaryppäitä torjuakseen ahdistelijansa. Erityisesti pienten lasten ja koirien kanssa pitää olla varovainen, molemmat saattavat uteliaisuudessaan tutkia kulkuetta ja sen jäseniä turhan tarkasti ja seurauksena voi olla pahimmillaan jopa kuolema erityisesti mikäli toukkia joutuu suun kautta ruoansulatusjärjestelmään. Toukan koskettaminen ei satu välittömästi, joten lapsi saattaa hiplailla niitä pitkäänkin ja altistua näin todella pahastikin. Ensiapuna on ainakin ihon huuhteleminen runsaalla vedellä ja kaikenlaisen hankaamisen välttäminen jotta poltinkarvat eivät uppoudu syvemmälle.
Minäkin sain oman osani, kun en ymmärtänyt varoa ja utelias eläinmaailman tutkija ja seuraaja olen. En tiedä tapahtuiko altistuminen tarkkaillessani noita kyseisiä toukkia vai jossain muualla saman päivän ulkoilulenkin aikana, mutta ilmeisesti pieni määrä poltinkarvoja leijaili ilmassa päätyen kasvoilleni. Tunsin lenkin jälkeen isommallakin alueella epämääräistä kutinaa, mutta silmän ja korvan väliselle ihoalueelle onnistuin ehkä hieromaan poltinkarvoja pahemmin ihooni, tuli legioona pieniä kutiavia ja kipeitä näppylöitä. Kortisonivoide helpotti vähän, mutta muutama päivä meni pahimmasta selvitessä, vieläkin alue punottaa ja alkaa kutiamaan heti jos siihen koskee. Toukkia on täällä nyt lähes kaikkialla, olen nähnyt jo monta jonoa. Viimeksi tänään tuossa omalla pihalla puita hakiessani bongasin todella valtavan joukon. Jengi lienee yöllä laskeutunut viereisestä männystä ja olivat nyt lähdössä sinne, minne letkan ensimmäinen sitten ikinä päättääkään mennä. Otin puut pinosta ja pysyin mahdollisimman etäällä otuksista, tästä lähtien ymmärrän paremmin.
Isokulkuekehrääjiä esiintyy kaikkialla pinjamäntyjen kasvualueella, eli esimerkiksi Välimeren rannoilla. Näihin törmää siis niin Espanjasssa, Ranskassa, Italiassa kuin täälläkin. Ne aiheuttavat tuhoja männyissä syödessään neulasia, joissakin männyissä pesiä on useita. Eniten haittaa ilmeisesti tulee kuitenkin juuri ihmisille aiheutuvista oireista. Netistä löytyy aika rajujakin kuvia pahoista ihoreaktioista. Pesien tai toukkien hävittämistä itsenäisesti kehotetaan välttämään, poltinkarvat kun tosiaan leviävät herkästi ilmaan ja muodostavat näin lähes näkymättömän vaaran. Esimerkiksi kaupunkien puistoista ja joiltakin asuinalueilta pesiä tuhotaan ammattilaisten voimin, mutta muuten niiden ilmeisesti vain annetaan olla. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että kyllä minäkin tuossa reilu kuukausi sitten menin lenkillä matalalla sijaisevaa pesää tutkimaan ja koitin vähän sen todella sitkeää seittiä pienen kepin avulla availla selvittääkseni mikä siellä sisällä majailee. Näin pesässään touhuavat toukat, onnea lienee ollut mukana koska silloin en mitään oireita saanut.
Me koitamme nyt kävelylenkeillä välttää mäntymetsiköitä, niin oman kuin Tiukunkin terveyden vuoksi. Toukan päälle astuminen voi aiheuttaa todella kivuliaat seuraukset pienissä tassuissa tai niiden haistelu vielä pahempia oireita. Kaikkea himpuraa sitä onkin. Onneksi on rantakalliot ja oliivimetsiköt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti